Musiikki on inspiraatio, tuki ja turva.
The Kills, mitä muuta voinkaan sanoa.
Onneksi en enää tunne itseäni niin yksinäiseksi kuin alussa. Ihmiset ovat alkaneet hyväksyä minut sellaisena kuin olen, ja uskaltavat jopa lähestyä useammin kuin ennen. Itseasiassa niinkin paljon, että random jäbälit 13-vuotiaista 18-vuotiaihin ovat alkaneet huudella mun osoittelemaan highwaisted -housuja ja nimeä kun kävelen ohi. Sitä alkaa vaan ihmettelmään mistä helvetistä ne voi tietää mun nimen ! Myös ihme kuiskuttelua kuuluu selän takana, josta voin vaan erottaa sanan Finland. HÅÅÅ olen imarreltu saamastani huomiosta. ;---) Olen tutustunut myös jenkkivaihtari Laureniin, joka on NIIN amerikkalainen kuin voi olla. Pirteä, hymyilevä, uskovainen ja käyttää vain lenkkareita ja ballerinoja. Tänään pakollisesta koulun siivoamisesta ei meinannut tulle mitään, ko me naurettiin oudoille hollantilaisille.
Cirill, venäläismoldovialainen vaihtari, soitti mulle tänään, jos voisin mennä sen kaa shoppailee tiistaina. Hell Yeahh! Chirill on about 165 cm pitkä, boheemi ja ihan extrasuberhyber mukava. Just jees saada myös kaverijätkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti